Kostin päiväkirja

Kostin loma, kirjoittanut Telma Titogov (talliyrittäjä)
Reija soitteli minulle viikko sitten ja tiedusteli nuoren orin siedätyshoitoa. Energinen suomenpienhevosori olisi pientä koulimista vailla. Päätimme ottaa orin tutustumaan pohjanmaan maisemiin samalla kun Reija sukuloi pohjoisessa. No kaipa sitä voi sanoa että pudottaa matkan varrelle nuoren, jos ajo reitille ei tule yli 150 kilometrin mutkaa.
Reija pudotti orinsa ja traikkunsa hoitoon, mutta ehti juuri juoda kahvit ja kertoilla hieman mitä on orin kanssa tehnyt. Se on siis pikku projekti meille ja tarkoitus olisi viipyä reilu viikko eli 10 päivää. Orin kanssa on kuulemma välillä hieman hankaluuksia uusissa tilanteissa, eli se kiinnostuu liikaa ympäristöstä eikä sen jälkeen kykene kuuntelemaan ratsastajaa. Esittelimme ärsyke kehän eli pyörömaneesin, johon ollaan rakennettu ties mitä varsojen siedätykseksi. Reija oli nimen omaan kouluttajamme Manuelin vuoksi ottanut meihin yhteyttä ja tämän hän tapasi kehässä, jossa mies totutti 2v herkkis tammaa erilaisiin alustoihin.
Reija lähti tyytyväisenä jatkamaan matkaa ja lupasin että pidämme hänet ajantasalla. Tallensin Reijan puhelinnumeron tallin kännykkään ja tablettiin, joilla yleensä kuvataan asiakkaille pätkiä koulutuksesta. Samalla nappasin uuden naruriimun ja pitkän koulutusnaru. Sovitin riimun orille ja siirsin sen käytävälle. Ensimmäinen opetus oli seiso käytävällä hiljaa, nimittäin ohi menevä tunti ruuna herätti melkoisen huuto konsertin. Muutamat narun kunnioitukset ja ori ymmärsi kuinka pääse helpommalla. Ajatuksena on siis heti jos ori käyttäytyy huonosti se saa jonkun hankalan tehtävän tässä tapauksessa peruttaa käytävää väistäen narua.
Manuel työskenteli orin kanssa pari kymmentä minuuttia ja kehui sitä rohkeaksi. Kuulemma siitä myös näkee ongelman aika selkeästi eli se ei todellakaan kuuntele käsittelijää, jos joku kiinnostaa enemmän.

Tallielämää, kirjoittanut Fiola Erikson (hevosenhoitaja)
Uusi lomalainen tai siis työleiriläinen on asettunut hienosti talliin. Se osaa jo tallin rutiinit ja ennen kaikkiaan on hiljaa kun tuodaan ruokaa. Ensimmäisenä iltana se joutui odottamaan ruokiaan 15 min sen jälkeen kun tallin viimeinenkin oli saanut ruuat. Ori ei meinanntu millään malttaa, mutta sai palkkionsa kun hiljeni ja väisti ruokkiaa ovelta. Pari ruokintaa oli hankalia ja alkuun sille annettiin tosi pieniä heinä tuppoja, jotta ruokinta kertoja olisi useampi. Meidän tallissa kun ei hevoset rynni ihmisen ohi ruokiin kiinni.
Ehdottomasti suosikki asioitani Kostin kanssa on hoitohetket. Se nauttii niin saamastaan huomiosta ja sitä on helppo miellyttää rapsuttelemalla. Se on myös helppo varustaa ja olemme esitelleet sille jos jonkinlaisia varusteita (valjaat, länget, osa panssarit, koko loimet ja vikellysvyö). Tänään on tarkoitus kokeilla stunt satulaa ja mitä ori sanoo erilaiseen ratsastustyyliin.
Manuel piti oria liinassa ja työskentelimme tutussa ympäristössä eli nuorten hevosten maneesissa, jonka areena oli tyhjennetty ja lanattu harjoitusta varten. Alkuun ihan vain heiluttelin raajojani ja Manuel käskytti oria. Nyt sen täytyisi siis kiinnittää huomio juoksuttajaan eikä selässä olijaan. Alkuun on tärkeää ettei selässä oleva kommentoi hevoselle mitään vaikka mieleni teki kehua samalla tavalla kuin koulutettuja hevosia.
Kosti on todella nopea oppimaan ja etenkin sen halu miellyttää tulee hyvin esille. Kaikissa askellajeissa heiluin ja pompin selässä erikoisesti. Ori välillä ihmetteli, mutta kesti kuitenkin hyvin alla. Pysähdyksessä tehtiin ensimmäinen temppu, eli polvivaaka ja sivulla roikkuminen. Pieni ori seisoi kuin tatti vaikka roikuin kokonaan vasemmalla puolella ja kurotin käsiä kauas maahan tehden siltä kaaren tapaisen asennon ilman että kädet kuitenkaan koskettaa maata.
Manuel on varovainen etenemään, mutta silti tehtiin vielä maailmanympärysmatka ja pepun halailut ensimmäisellä kerralla. Työskentely jakso oli noin 30 min ja loppuun se pääsi vielä maastoon kävelemään.

Maastossa, kirjoittanut Manuel Parl (ratsuttaja)
Hauska pikku ori on opetellut isojen poikein tehtäviä ja tänänä se pääsee uimaan. En tiedä onko se koskaan uinut, mutta tänään se pääsee kokeilemaan. Se on kahlannut rohkeasti aikaisemmin, joten en usko sen olevan ongelma. Mukaan otettiin kuitenkin Fiona luotettavan rauhallisen tuntiruuna Svenin kanssa. Sven on varsinainen vesipeto, mutta kuitenkin rauhallinen.
Ori alkuun steppasi ja oli paljon kiinnostuneempi toisesta hevosesta kuin minusta. Taivuttelin ja tein voltteja ruunan ympärillä. Kosti on onneksi kiltti eli ei yritä potkia ainankaan provosoimattomia ruunia. Kun olin tilanteen herrana annoimme Svenin johtaa meidät rantaan.
Ori pysähtyi ihmetttelemään suurta vettä, sillä meidän ns taikajoessa ori oli kahlannut ja laukannutkin onnellisena. Ehkä vesi määrä jännitti, mutta annoin sille hetken aikaa. Se ei ollut nimittäin hölmöily tuijotusta, vaan ori selvästi pohti uskaltaako vai eikö uskalla lähestyä tuota liplattavaa aluetta.
Sven oli jo järvessä ja polskutteli kaikessa rauhassa rantavedessä. Kuulemma vesi ei ole liian kylmää, muttei vielä ihan lämmintäkään Fiona totesi istuen kyykyssä ruunaan lautasii. Fiona istui normaalisti ja komensi ruunaa olemaan paikoillaan. Kun Sven lopetti veden kauhomisen Kosti otti taas askelia lähemmäs, sitä kiinnosti ja se halusi kokeilla. Fiona ratsasti pari kertaa voltilla veteen ja pois niin että ori tajusi ei siellä tarvi oleskella. Melkein samoja jälkiä kuin Sven Kosti astui ensikerran järveen.
Olin varautunut siihen ettei ori uskalla uimaan, mutta hauskan pidon aikana ori rohkaistui ja veti aina syvemmälle. Kännykät olimme onneksi jättäneet laatikkoon, joka on tolpan nokassa ettei puhelimet kastuisi. En välittänyt vaatteiden kastumisesta, vaan annoin orin mennä pidemmällekin. Ensimmäiset uimaliikeket olivat räpiköintiä, mutta jälleen Sven oli avuksi ja vahvoin vedoin lähti kohti ulappaa. Ruuna on kokenut uimari, mutta Fiona ei pitänyt ajatuksesta. Kaikki neljä siis heitimme talvi turkit, mutta uima reissun jälkeen me ihmiset ei enään tarjettu värjötellä. Kenties huomenna ori voimennä veneen perässä uimaan.

Kimeiden hirnahdusten kera valmennukseen saapui päivän toinen ori, rautias suomenpienhevonen Kosti. Pieni ori kiersi tuntemattoman maneesin nurkat käsihevosena ennen ratsastajan nousemista selkään. Alkukäynnit olivat vauhdikkaat ja Reija sai pidätellä Kostia, ettei se lähtenyt ravaamaan ennen aikojaan. Aloitimme valmennuksen kevyessä ravissa, sillä vaikka olin kaavaillut ensimmäistä tehtävää käynnissä, oli Kostilla sen verran virtaa, että käyntihommista tuskin olisi tullut mitään. Ravissa ratsukko teki isoja ympyröitä ja kolmikaarista, joiden avulla Kosti saatiin taipumaan ja keskittymään hommiin. Ympyrät sujuivat täsmällisesti, kolmikaarisissa jouduin välillä muistuttelemaan huolellisesta suoristamisesta kaarien suorilla osuuksilla, mutta tämäkin alkoi pian parantua. Kun suurimmat höyryt oli päästelty, Kosti siirrettiin takaisin käyntiin väistöjä varten. Väistöt tehtiin maneesin pitkällä sivulla niin, että takaosa väisti uran sisäpuolelle ja etuosa jäi uralle. Kehotin Reijaa pitämään itsensä tiiviisti satulassa siitä huolimatta, että Kosti keksi välillä lähteä raviin väistön sijaan. Reippaan hevosen selässä tuli istua tiiviisti, etteivät pohkeet aiheuttaneet järkytystä pamahtaessaan yhtäkkiä kylkeen väistön alussa. Väistöt alkoivat sujua koko ajan paremmin, joten samaa tehtiin hetki myös ravissa.

​Välikäyntien jälkeen alettiin ottaa laukkaa, jonka tempoa oli tarkoitus saada ympyrällä säädeltyä. Kosti nosti laukan muutaman ilopukin siivittämänä, tämä ei kuitenkaan tullut Reijalle yllätyksenä, sillä hän istui pukittelevan orin selässä kuin vanha tekijä. Laukka itsessään oli pyörivää ja eteenpäinvievää, varsin kivan näköistä näin nuorelle ratsulle. Tempoa alettiin säätelemään ympyrällä niin, että hevosta koottiin ympyrän toisella puoliskolla ja toisella annettiin laukata vapaammin. Aluksi Kosti vähän protestoi ratsastajan kokoaviin apuihin viskomalla päätään ja meinaamalla siirtyä raviin. Kun Reija piti pohkeen lähellä ja antoi edestä myös kokoamisen aikana vähän myöden, alkoi tehtävä sujua. Kostin keksiessä, mikä idea tehtävässä oli, alkoi se tarjoamaan kokoamista hienostikin saadessaan siitä paljon kehuja. Kun koottua laukkaa oli saatu kumpaankin kierrokseen sujuvat pätkät, sai Kosti laukata hetken vapaammin suorilla urilla ennen valmennuksen lopettelua. Lopussa nähtiin varsin rento ja taipuisa hevonen, joka kuunteli Reijaa herkeämättä.