Hanhen päiväkirja

14.12.2019

Musta tamma korskahti tympääntyneenä ja kiskaisi jalkaansa ylös, kun Oskari oli kyykistynyt sen viereen ja yritti puhdistusaineella kostutetulla vanulla pyyhkäistä hevosen jalassa olevaa pientä haavaa.
"Älä kehtaa", mies murahti hevoselle, jonka korvat olivat liimautuneet niskaan kiinni.
Tänään olisi ollut tarkoitus käydä hyppäämässä esteitä maneesissa, mutta Hanhi oli onnistunut jotenkin telomaan koipensa tarhassa ja saanut haavan jalkaansa. Onneksi haava ei ollut syvä, joten eläinlääkäriä ei todennäköisesti tarvitsisi kutsua. Oskari osaisi itsekin haavan hoitaa mikäli se ei pääsisi tulehtumaan.

"Onko tämäkin joku kenttähevonen?" vihreätukkainen nainen kysyi ilmestyessään paikalle työntekijän, Milan, kanssa.
"On", Mila vastasi pomonsa puolesta.
"Tosi nätti", Stina huokaili.
Oskari kuunteli naisten puheita puolella korvalla eikä ottanut siihen mitään osaa. Hän ei ollut muutenkaan mikään maailman puheliain mies, joten naiset saisivat keskustella aivan keskenään. Ei hän edes tuntenut tätä vihreää Stinaa, joka oli ilmestynyt tallille Jesse Aron mukana. Ja jäänyt sinne vielä senkin jälkeen, kun kyseinen mies oli lähtenyt Inkan kanssa takaisin kohti Kallaa.

"Vieläkö sä tarvitset täällä mun apua?" Mila kysyi ja yritti rauhoitella Hanhea, joka oli kuitenkin alistunut kohtaloonsa ja antoi Oskarin putsata haavansa.
"En. Mene vain", Oskari vastasi kohottautuessaan seisomaan ja hieraisi parran peittämää leukaansa.
"Jes! Kaljalle!" Mila hihkaisi ja nykäisi sitten ystäväänsä hihasta. Parivaljakko kaikkosi tallista ja Oskari jäi mietteliäänä seisomaan pyhään yksinäisyyteensä siihen tallikäytävälle.

"Tulossa vai menossa?" Reija kysyi saapuessaan Akan kanssa talliin.
"Ei kumpaakaan", Oskari huokaisi ja nyökkäsi Hanhen jalkaa kohden.
"Auts. Ei vissiin mikään paha haava kuitenkaan?" nainen irvisti. Oskari pudisteli päätään, irroitti Hanhen ketjuista ja talutti sen omaan karsinaansa.

Hän kirjoitti karsinan ovessa roikkuvaan tussitauluun ohjeet haavan hoitamiseen. "Muistakaa seurata haavan paranemista. Jos on lämpöä tai tulehtuu, ota heti yhteyttä!"

22.03.2020 - kenttäratsastuskisat Auburn Estatessa

Oskari mulkaisi (tapojensa vastaisesti) vähän tuimasti kisahoitajaansa, joka räpläsi puhelintaan sen sijaan että olisi huolehtinut Hanhesta, jonka selästä mies oli juuri laskeutunut loppuverryttelyjen päätteeksi.
Mitä mies ennätti näkemään, Facebookin logo siellä vilahti ja se sai hänet tuhahtamaan. Hän ei tommosiin humputuksiin lähtisi, whatsapp sai riittää mitä noihin tuommoisiin sovelluksiin tuli.
"Reija soittaa mesessä", Mila hihkaisi, vilautti puhelintaan työnantajalleen ennen kuin nosti puhelimen vähän matkan päähän kasvoistaan.
"Moi!" punatukka tervehti. Oskari huokaisi jälleen kerran ja lähti taluttamaan Hanhea kohti traileria.
"Hei! Miten meni?" Reijan nuhainen ääni kantautui Oskarinkin korviin. Naisen oli pitänyt osallistua tänä viikonloppuna Ruunaankosken Silinteriin, mutta kuume oli kaatanut naisen jo perjantai-iltana sänkyyn eikä hänestä oltu sen jälkeen saatu muuta näköhavaintoa kuin epämääräinen hiustupsu peiton alta.

"No, kato sitä", Mila naurahti ja käänsi puhelintaan niin, että Reija näkisi aviomiehen tympääntyneen ilmeen.
"Ei hyvin?"
"Hanhen kanssa puhdas rata esteillä sentään", Mila kertoi. "Ainoa puhdas rata."
"Mutta kun ei se riittänyt mihinkään", Oskari puhahti. Hän ei ollut edes odottanut kummoista menestystä Hattien kanssa, mutta Hanhen ympärille oli rakentanut ilmeisesti turhankin korkeat pilvilinnat.
Hattie oli kuitenkin ihan lapsen kengissä kisaurallaan, kun taas Hanhi oli kokeneempi. Mustan tamman kanssa he olivat ihan hyvin pärjänneetkin... Ennen tätä viikonloppua.
"Aatella jos mä olisin osallistunut myös niin siinä olis ukolle nieleskeltävää kun oma vaimo voittaa suomenhevosillaan sen", Reija nauroi kirjaimellisesti räkäisesti. "Noh, ens viikonloppuna sitte."

Oskari tuhahteli omiaan Hanhen puhaltaessa lämmintä ilmaa hänen korvaansa. Aina sama virsi...
Nainen kyllä saisi naljailun aihetta muutenkin. Harrasteluokassa oli ollut ensimmäisillä sijoilla suomenhevoset, joista toinen vielä pienhevonen... Itseasiassa lopullisissa tuloksissa Oskarin ja Hattien oli voittanut kaksi suomenPIENhevosta. Toinen, Sysivalkee ratsastajansa Ava Pulkkasen kanssa, olivat olleet yhden pykälän ylempänä kuin hän oli ollut...
Jos mies olisi ollut katkera kauemmin kuin puoli tuntia, olisi hän saattanut silkkaa kiusantekoaan pyörtää Jesse Arolle antamansa lupauksen siitä, että kyseinen Pulkkanen saisi osallistua Inkalla esteille ensi viikonloppuna.

"Mites sillä Jessellä meni?" Reija kysäisi niin kuin olisi lukenut aviomiehensä ajatuksien poikenneen Inkstain Vegasin ylläpitäjässä.
"Kolmansia lopullisissa tuloksissa", Oskari vastasi Milan riennettyä hänen rinnalleen, jotta molemmat näkyisivät Reijalle.
Pituuseron takia molempien naamaa ei saatu samaan kuvaan. Se oli joko Milan päälaki ja Oskarin kasvot tai Oskarin rintakehä Milan kasvojen lisäksi.
"Hienosti!"
"Mulla on moooonta kuvaa ja videopätkää sulle näytettävänä", Mila selitti.
"Jessestä vai? En halua ajatella millaisia videoita enkä varsinkaan halua nähdä niitä... Ainakaan en myönnä haluavani, koska se Oskari on siinä kuulemassa!"Reija naljaili, mikä sai Santasen pyöräyttämään silmiään.
Oskarilta pääsi jälleen kerran tuhahdus, mutta tällä kertaa siinä oli ripaus huvittuneisuutta mukana.

Hanhi pyöräytti maailmaan aamuvarhain potran pojan, joka ristittiin Phantom of the Holabalooksi.