Pöntisen päiväkirja

01.04.2020

Reija oli törmännyt Rate My Pony-arvosteluun ja oli lähinnä vitsillä päättänyt kärrätä Pöntisen paikan päälle. Ihan vain katsoakseen, miten pikkuruinen laiskajaakko siellä pärjäisi.

Pärjäsihän se! 1081 pistettä se sai kaikenkaikkiaan, mutta Reijaa kyllä nauratti lukea tulosraporttia.
"Täällä lukee, että tempperamentti on heikko", nainen räkätti puhelinlinjojen toisessa päässä kuuntelevalle Saaralle.
"Heikko?!" Saarakin kikatti.
Niin... Tempperamentti todellakin oli Pöntisellä heikko. Se oli sellainen pullamössöori ettei tosikaan eikä sille oltu tempperamenttia hirveästi suotu.

"Eikä siinä vielä kaikki!" Reija ilmoitti ostostv-kanava äänellä. "Älykkyys... TADDADAA! Kohtalainen!"
Luurista kuului räkäistä naurua. Reijakin nauroi ihan kunnolla ääneen ja pyyhki silmäkulmiaan, sillä hekottelu oli saanut vedetkin kohoamaan hänen silmiinsä. Vatsaankin sattui...
"Voi meidän Pönttöä", Saara sai soperrettua.
"Sanoppa muuta! Pönttö on vähän pönttö", Reija hihitti.
Rautias ori seisoi tylsistyneen näköisenä trailerissa. Ei voinut sanoa, että se olisi kyllästynyt siihen turhanpäiväiseen seisoskeluun, sillä tylsistynyt ilme sillä oli lähes 24/7.

Reija lopetti puhelun ja sulki lastaussillan.
Olihan se Pönttö kuitenkin saanut kehuja mm. laukasta, ketteryydestä (mitä!?) ja kokoamiskyvystä. Joten vaikka älynlahjoja oli "morkattu", oli se silti oikein hienosti käyttäytynyt.
Hyvä poika!

04.05.2020 - Hannaby Hanami Week

Reija ei ollut niitä naisia, jotka pillittivät ihan jokaisesta vastoinkäymisestä tai onnistumisesta. V*tutuskäyrä hänellä saattoi pomppia nollasta sataan alta aikayksikön ja sen hän antoi sen näkyä, mutta itkemään hän ei vähällä alkanut.

Paitsi tänään. Itku tuli silkasta hämmennyksestä sekä ilosta, kun hän oli ratsastanut ulos kunniakierrokselta ja kiireen vilkkaan kipittänyt jaba-alueelle Pöntön kanssa ettei olisi alkanut pillittämään siinä kaiken kansan nähden.

Hän oli vielä eilen Saaran kanssa vitsaillut Pönttöä hevosrekkaan lastatessaan, kuinka ori varmaan olisi pieni karvainen etana siellä kaikkien muiden kilparatsukoiden edessä ja vitsillä mukamas oli raudikon Hannaby Hanami Weekeille ilmoittanut.
"Katotaan miten menee, varmaan päin persettä, mutta hei, jonkun pitää olla viimeinen!"

Mutta ei. Heidän nimeä ei näkynyt tuloslistalta viimeisenä vaan ihan sieltä ensimmäiseltä sijalta.
Reija ei vain yksinkertaisesti voinut käsittää sitä. Pönttö ei todellakaan ollut aina se kaikkein ketterin tai nopein hyppääjä ja siihen kun vielä lisäsi pitkän ajomatkan Tampereelta Hannabyyn, oli hän todellakin odottanut orin olevan entistä tahmaisempi kaveri. Mutta ei... Ei se ollut.

"Kaikki hyvin?" Oskari kysyi varovaisesti nähdessään itkuisen vaimonsa. Mies oli itse osallistunut kyseiseen luokkaan Florianilla sijoittuen neljänneksitoista.
"On", Reija pyyhkäisi silmäkulmia takin hihaan ja hymyili sitten leveästi itkuräkä sieraimesta valuen. "Me voitettiin!"
"Niin. Te voititte", mies nyökytteli. Miksi Reija nyt yhden voiton takia pillitti? Olihan nainen voittanut useammankin kerran muttei se koskaan aikaisemmin ole ollut itkun paikka. Oli yhden käden sormin laskettavissa ne kerrat, kun hän oli nähnyt vaimonsa itkevän ja he olivat olleet naimisissa kuitenkin jo viisitoista vuotta.

"Mutta ku mä voitin Pöntöllä!" Reija niiskaisi ja halasi rautiasta piensuokkiaan.
"Mmhmm..." Oskari ähkäisi vilkaisten paikalle saapunutta Saaraa joka melkein väkipakolla repi Pöntön ohjat Reijan käsistä.
"Minä otan Pönttölöisen. Sä siistit naamasi, ryhdistäydyt ja alat kalppia Raksun selkään. Seuraava luokka alkaa ihan just", Saara patisteli työnantajaansa.
"Ai niin", Reija nauroi ja veti sitten syvään henkeä. "Tässähän pitää vielä kisatakin... Ja sen jälkeen mä vedän voittokännit. Sanokaa mitä sanotte, mulla ei oo huomenna kisastartteja joten oon kuulkaas niin naamat etten nimeänikään muista."

Ja olihan hänellä syytäkin juhlia, sillä hän sijottui Raksun kanssa kuudenneksi eikä Jalokaan hullummin vetänyt. Nollaradat senkin kanssa tuli.