Pinkyn päiväkirja

07.02.2020

"Mitä sinä teet?" Reijan epämääräisen tuohtuneen huvittunut puuskahdus oli kuulunut Oskarin selän takaa, kun mies oli selaillut jalostukseen tarjottavia oreja eräs tammikuinen aamu.
"Kunhan katselen", mies oli yskähtänyt.
"Just joo", Reija oli murahtanut nostaessaan kätensä Oskarin hartioiden yli, painautuen miehen selkää vasten.
"Muista meidän diili. Ei enää puoliverisiä ennen kuin..." nainen oli mutissut Oskarin niskavilloihin, mikä sai kylmät väreet juoksentelemaan miehen selkärankaa pitkin.

Kyllä Oskari oikeasti oli katsellut ihan tosissaan oreja ja ihan vartavasten Pinkylle. Ja kyllä, hän oli muistanut myös vaimonsa kanssa tekemän diilin. Ei puoliverisiä ennen kuin edes pari oli myyty tai kuollut.
Mutta myyntiin menevistä kasvateista ei ollut mitään puhetta!

Sopiva ori oli löytynyt ja sen takia Oskari oli matkannut Pinkyn kanssa Auburn Estateen.
Vaikka hän oli käynyt siellä jo pariin otteeseen, ei hän edelleenkään voinut olla hämmästelemättä paikan upeutta. Siellä varmasti kelpasi ihmisen olla...
Paikka oli myös tuttu Pinkylle. Tamma (ja Oskari) oli napannut sieltä itselleen juniormestaruuden esteiltä.

Mutta nyt ei oltu tultu hyppimään esteitä.
Ainoa, joka hyppäsi, oli Bertram-niminen kirjava ori. Pinkyn "niskaan."
Olihan siinä pientä häseltämistä puolin ja toisin, muttei se Oskaria haitannut. Hän oli tottunut siihen, että asioissa saattoi kestää ja maltillisesti odotti Pinkyn vieressä, että hommat oli niin sanotusti hoidettu.
Mies kiitteli Rasmus Alsilaa, lastasi Pinkyn takaisin traileriin ja toivoi, ettei tämä ollut turha reissu ja tamma olisi tiinehtynyt ihan kertalaakista. Ainahan sitä tietenkin sai toivoa...

Ennen Tampereelle lähtöä mies kurvasi vielä Kaajapurojen tallin pihaan, jossa hänen yksi kenttähevosistaan oli ylläpidossa. Se oli perinteinen maalaistalli ja Auburnin jälkeen Oskarista tuntui kuin olisi saapunut johonkin slummiin.
Jesse Aro esitteli miehelle paikat läpikotaisin, kertoi miten Inkstain Vegasin kanssa oli mennyt ja niin edelleen.
"Hyvä", mies totesi lyhykäisesti.

Kimo tamma askelsi rauhalliseen tahtiin Oskarin kanssa keväisellä metsätiellä.
Mies nautti lisääntyneestä valonmäärästä ja niin tuntui nauttivan myös Pinky.

Miestä kuitenkin hieman harmitti, sillä Ruotsissa pidettäisiin Hanami Week eikä hänellä ollut sinne kovatasoista esteratsua isompiin luokkiin.
Tai siis, olisihan hänellä, mutta kun tämä kyseinen kimo tamma oli tiineenä, joten ei sitä voinut oikein kisoihinkaan viedä.
"Saat jäädä kotiin kasvattelemaan vatsaasi", Oskari mutisi Pinkylle pienen hymyn kutitellessa suupieltä.
Muut miehen estehevoset olivat vielä sen verran nuoria tai muuten vain kokemattomia, joten ei niiden kanssa pääluokkiin ollut asiaa. Mutta kyseiseltä viikolta varmasti tarttuisi sitä kokemusta muille hevosille ja tasonnosto muutamalla saattoi olla hyvinkin mahdollista.

Pinky huokaisi syvään ja niin teki myös Oskari.
Kunhan se saisi pyöräytettyä vatsassaan kasvavan varsan maailmaan ja palautuisi kisakuntoon, pääsisivät he pitkästä aikaa kokeilemaan onneaan kilparadoille. Ja totta kai mies lähtisi niille radoille voitontahto silmissä kiiluen.

Kaksikko palasi tallipihaan jonne Reija parhaillaan pysäköi hevostraileria.
"Lordi?" mies murahti ja nainen nyökkäsi innokkaasti.
"Siellähän se", Reija taputti trailerin seinää ylpeän näköisenä ja sisältä kuului vaimea hirnahdus, mikä sai Pinkyn vetämään korvat luimuun ja ottamaan askeleen taaksepäin.
"Taidan viedä tämän pois ja tulen sitten katsomaan mitä sä tällä kertaa olet ostanut", Oskari huokaisi silmiään pyöritellen.

Mitään kiirettä hän ei Pinkyn kanssa pitänyt kuitenkaan. Harjaili kimoa kaikessa rauhassa, jutteli sille mukavia ja maalaili päässään mielikuvia siitä, millainen varsa sen sisällä kasvoikaan sillä hetkellä.
Esteratojen tulevaisuuden tähti ainakin! Tai niin Oskari kovasti toivoi... Pinkyn ensimmäinen varsa, Hattie, ei ollut oikein miestä vakuuttanut taidoillaan, mutta hiljaa hyvä tulee...

Kun Oskari sai kuulla Comber Cupista sekä Euro Sim Tourista, ei hän epäröinyt hetkeäkään hevosvalintaansa. Hän ja Pinky lähtisivät "valloittamaan" maailmaa ja muut hevoset sekä koulukiemurat saivat pitää lomaa.

Comber Cupin pääluokasta ei ollut tullut menestystä edeltävällä viikolla, mutta kun mies tänään nousi tammansa selkään ja valmistautui Tromssassa pidettävään ensimmäiseen pääluokkaan, hän päätti pärjätä. Hän halusi voittaa.

Voittoa ei tullut, mutta kuudes sija 160cm pääluokassa ei todellakaan haitannut. Tuplanollat tuli, mutta viisi ratsukkoa oli heitä nopeampia.
Olisipahan kuitenkin ruusuke kotiinviemisiksi ja mies oli näyttänyt (omasta mielestään) muille kisaratsukoille olevansa ihan varteenotettava vastus tulevissakin osakilpailuissa.

Jospa Skotlannissa ja sitä seuraavissa koitoksissa tulisi voitto kotiin?