Castielin päiväkirja

Kesäkuu 2019

"Mitä teet?" Mila uteli Reijalta, joka näytti uppoutuneen tietokoneen näyttöönsä lumoutuneena.
"Mmhm, katselen tässä myytäviä suokkivarsoja ajan kuluksi. Kaipaisin jotain nuorta hevosta noiden konkareiden viereen. Mitäs sanot?" Reija mutisi ja osoitti sitten sormellaan näyttöä, jossa näkyi Sotamaalauksen myynti-ilmoitus juuri syntyneistä suomenhevosvarsoistaan. Milan silmät lukivat myynti-ilmoitusta, jonka jälkeen hänen kasvoilleen nousi pirullinen hymy.
"Siis jos mä saisin päättää niin toi", punatukkainen nainen ilmoitti ja tökkäsi etusormellaan toisen varsan nimeä. "Sotamaalauksen Castiel".
Reija vilkaisi ystäväänsä ja nauroi. Kyllä hän tiesi Milan omituisen pakkomielteen Supernatural-nimiseen tv-sarjaan ja muisti kyllä, kuinka nainen oli ollut Kanadassa hetken töissä kyseisen sarjan kulisseissa. Ei Mila antanut sitä unohtaakaan...
"Vai että Castiel.." Reija mietiskeli, tutki vanhemmpien sivuja ja nojautui sitten tuolin selkämystä vasten. "Miksei..."
Mila virnuili voitonriemuisena ja Reija mulkoili työntekijäänsä/kaveriaan huvittuneena.
"Jos siitä ei ole kilparadoille niin se on sitten jatkossa sinun murheesi ja tallipaikan vuokrat vähennetään sun palkasta", Reija hymähti. Oskariakin pitäisi vissiin varoittaa mahdollisesta uudesta suomenhevosesta...
"Mä lupaan koulia siitä mahtavan kisahevosen", Mila lupasi käsi sydämellä.
"Niin varmaan", Reija tuhahti, mutta tarttui sitten kuitenkin puhelimeensa ja otti yhteyttä Sotamaalauksen omistajaan...

07.10.2019

Koulukisat Maybeck Studissa

Reijaa hermostutti. Mutta Castielia ei.
Nainen ratsasti nuoren orinsa kouluaitojen sisäpuolelle, pysäytti sen tuomareiden edessä prikulleen suoraan linjaan, tervehti ja lähti sitten suorittamaan kisarataa toivoen, että he suoriutuisivat siitä kunnialla läpi.
Vaikka heidän ensimmäiset kisat olivatkin menneet loistavasti, ei nainen todellakaan uskaltanut edes toivoa että tänäkin päivänä Castielin suitsia koristaisi sinivalkoinen ruusuke. Tai mikään ruusuke.
Raudikko totteli ratsastajaansa mukisematta, ei pelleillyt omiaan ja Reijakin uskaltautui hieman rentoutumaan sekä keskittymään omaan tehtäväänsä siellä satulassa. Helppo D:n tehtävät olivat naiselle aivan lastenleikkiä, kisasihan hän muutamalla muulla suomenhevosellaan vaativiakin luokkia, mutta Castiel oli nuori ja vielä kisauransa alussa. Ja ennen kaikkea se oli nuori ori, joten niiden mielenliikkeistä ei koskaan tiennyt...

Onneksi Castiel oli nuori järkevä ori. Toki sillä oli omat vinkeensä, mutta yleensä se oli hyvin viilipyttyinen kaveri eikä hormonihuurujensa takaakaan isotellut ihmisille. Se tiesi, että kaksijalkaiset määräsivät, tuli mitä tuli.

Reija pysäytti orinsa lopputervehdykseen eikä yhtään peitellyt leveää hymyään. Suoritus oli mennyt täydellisesti hänen mielestään.
Ja hänen mielikuvansa oli oikea. Kunniakierroksen aikana Castielin suitsissa liehui sinivalkoinen ruusuke, taas. Nainen todellakin toivoi, että heidän voittokulkunsa tästä vielä jatkuisi samaan malliin. Mutta elämästä kun ei koskaan tiennyt, joten jäisi nähtäväksi oliko alku liiankin lupaava ja jatkossa mentäisiin persmäkeä alaspäin...
Reija lähetti kotitallille jääneelle Milalle viestin: "Ainakaan vielä sun ei tarvitse huolehtia siitä, että palkasta lähtis Castielin tallivuokraa. Voitettiin!!!!"

15.12.2019

Koska Reija oli lähtenyt Akan kanssa Ruunaankoskelle kisailemaan, Mila kipusi Castielin selkään tänään. Supernatural-fanina oriherra kuului jo pelkästään nimensä takia hänen lempihevosiin, mutta ei ole kieltäminen etteikö hevosen luonne myös tehnyt pienikokoiseen naiseen vaikutusta.
Harvemmin sitä niin täysijärkisen orin selkään pääsi, vaikkakin Mila piti enemmän vähän luonteikkaimmista hevosista. "Ettei elämä kävisi tylsäksi..."

"Pitäisikö minun olla huolissani siitä, että sä vaihdat kisahoitajahommat Saaran kanssa ja rupeat reissaamaan Reijan suokkien mukana?" Oskari kysäisi noustessaan kimon Pinkyn selkään. Ei hän Saaran taitoja epäillyt tippaakaan, mutta oli jo niin tottunut, että punatukkainen Mila oli se, joka hänen mukaansa kisareissuille lähti groomiksi.
"Ja jättäisin kaikki kivat ulkomaanreissut välistä? Ei kiitos", Mila tyrskähti kootessaan ohjat käsiinsä. Reija pysytteli visusti Suomen kamaralla, kun taas Oskari piipahti välillä ihan ulkomailla saakka kisaamassa puoliverisillään.
Hyvänä esimerkkinä viime viikonloppuinen Dressage Masters. Milan mielestä oli ollut huikeaa olla mukana sellaisessa tapahtumassa ja oli ollut myös helpottavaa, ettei hän itse ollut siellä kisaradalla.
Eihän Oskarilla ihan nappiin ne kisat menneet, muttei mies jaksanut mököttää. Kisoja tuli ja meni, välillä pärjättiin ja välillä ei.

Castiel kulki reippain askelein eteenpäin ja vaikka maneesin katon alla oli samaan aikaan kaunis tamma, ei ori sitä pahemmin huomioinut. Tiedä sitten, minkälainen show olisi tullut, mikäli Pinky olisi ollut "sillä tuulella"...
"Hyppäätkö?" Oskari huuteli maneesin toisesta päädystä, jonne oli jäänyt kuitenkin ihan varmuuden vuoksi.
Mila näytti peukaloa ja mies nyökkäsi. Siinähän niitä esteitä oli koottuna ja ne olivat niin matalia, että Castielkin niiden yli pääsisi aivan helposti.

Kaviot rummuttivat maneesin pohjaa kun Mila ohjasi orin ensimmäiselle pystyesteelle. Yli mentiin ihan helposti.
"En tajua miksi Reija tän kanssa käy lähinnä vain koulukisoissa. Täähän hyppää ihan hyvin", Mila kommentoi Oskarille muutaman hypyn jälkeen.
"Kai se on nyt tällä hetkellä enemmän hurahtanut kouluratsastukseen", mies päätteli. Koska hän ei edes yrittänyt päästä vaimonsa pään sisälle, ei hän osannut sanoa juuta eikä jaata Reijan aivoituksille. Nainen teki mitä tahtoi ja niin teki myös Oskarikin mitä hevosiin tuli.
"Ainahan sä voit kysyä Reijalta, antaisiko se sun kisata Castielin kanssa esteitä", Oskari huikkasi, mikä sai Milan irvistämään ja pudistamaan päätään.
"En uskalla. Kysyä siis. Kisata uskaltaisin kyllä, mutta ehkä mä kuitenkin pysyttelen ihan kisahoitajana enkä ratsastajana", nainen naureskeli.

18.01.2020

kouluratsastuskilpailut Hopiavuoressa

Reija hillitsi haluaan pyyhkäistä naamaansa ja siristeli silmiään raudikon suomenhevosen satulassa. Yritä siinä sitten jotain täydellistä koulurataa vääntää, kun tuuli nakkeli pakkaslunta päin pläsiä tukkien samalla niin silmät, nenät kuin suunkin.
Reijan teki mieli kiljua ääneen, mutta piti kiukkunsa piilossa. Hän ei antaisi kovin asiallista kilparatsastajan kuvaa itsestään, mikäli alkaisi nyt karjumaan ketutustaan ulos.
"Niele kiukkusi nainen ja ratsasta!"

Kenen himputin idea oli ollut lähteä tänne? Jonnekin keskelle ei mitään luonnonvoimien armoille?!
Ai niin, hänen itsensä...

Olisi ilmeisesti pitänyt ottaa joku vähän kokeneempi kouluratsu Castielin sijaan, jotta olisi päässyt maneesin lämpöön kilpailemaan.

Sitten Reija keräsi itsensä. Ei hän mikään kermapersaus ollut! Olihan hän kilpaillut jos jonkinmoisilla kentillä, joten yksi pirun kylmä kenttä ei häntä lannistaisi.
Ihan sama, vaikka sormet tuntuivat jääkalikoilta ja naama oli märkä niin lumesta kuin silmistä valuvasta vedestä. Hänhän näyttäisi kaikille, ettei tässä mitään amatöörejä oltu.
Hän ratsasti Castielin radan loppuun saakka, hyvästeli tuomarit pysähdyksen jälkeen ja ratsasti ulos lumiselta kentältä pyyhkäisten samalla kisatakkinsa hihaan nenästään roikkuvan jäätävän kokoisen räkäpallon.

Seuraavan kerran hän tulisi tänne vasta kesällä!

sijoitus HeA : 06/14

16.05.2020

Esteratsastuskisat Sotamaalauksessa

"Mila!" Reija ähkäisi, kun hänen kisahoitajansa oli jäänyt monttu auki tuijottamaan jonkun nuoren juipin perään kuola suupielestä valuen.
"Mitä?" nainen havahtui (todennäköisesti kyseenalaisista) haaveistaan ja käännähti työnantajansa puoleen.
"Keskity", Reija huokaisi silmiään pyöritellen ja harmitteli mielessään että hänen vakiokisahoitajansa, Saara, oli sairastunut eikä näin ollen päässyt lähtemään Sotamaalaukseen avuksi. Honkasella kun pysyi huomio siinä missä pitikin, toisin kuin Milalla...
"Keskityn kyllä. Mutta näitkö sä ton?" Mila pihisi ja nyki päätään johonkin ihmisten vilinään kadonneen miekkosen suuntaan. "Huh huh."
"Näin. Ihan liian nuori mulle. Ja sulle", Reija tokaisi ja tuuppasi sitten Milan käteen riimunnarun, jonka toisessa päässä seisoi Castiel.

Oli ollut Reijalta tietoinen valinta ottaa juurikin Castiel näihin estekisoihin, sillä kyseinen ori oli Sotamaalauksen kasvatteja. Se loi sellaisen hyvänlaatuisen paineen ratsastaa mitä parhain rata, vaikkakin sitä parasta rataa yritettiin ratsastaa ihan joka kerta oli kisat missä tahansa.
Piti näyttää muille kisaajille, että he olivat kova vastus ja erityisesti näyttää kasvattajalle, että oli myynyt hevosen oikeaan kotiin. Onneksi Castiel käyttäytyi muutenkin todella hienosti, joten ainakaan hevosen takia he eivät itseään nolaisi.

... Milan takia ehkä.
Reija ja Castiel oli päässyt radan läpi, nainen ratsasti kentältä pois ja odotti, että armas kisahoitaja olisi ilmestynyt paikalle fleeceloimen kanssa sekä ottanut Castielin hellään huomaansa.

Mutta ei. Ei näkynyt Santasta missään.
Turhautuneena Reija etsi ystäväänsä/työntekijäänsä katseellaan ja bongasi naisen sitten juttelemassa tämän "Hyvännäköisen miehen" kanssa.
"You are from Canada? I lived there few months about year ago", Mila kuului sönköttävän rallienglantiaan pitkälle miehelle.

Reija laskeutui Castielin selästä ja myrskyn merkkinä lompsi Milan ja miehen luo.
"KHRM!" nainen yskähti, mutta ei. Ei Mila sitä kuullut, koska oli niin keskittynyt keimailemaan tuolle nuorelle miehelle, joka ei Reijankaan mielestä niiiiin pahan näköinen loppupeleissä ollut.
Mies kuitenkin huomasi Reijan, hymyili ystävällisesti ja ojensi kätensä naiselle.
"Sam."
"Reija Käkiharju."
"Kaekiharju?"
"Close enough."

Se sai Milankin tajuamaan, että hänellä oli muutakin tekemistä kuin flirttailla Samiksi osottautuneelle miehelle.
Ihan kiusallaan Reija komensi Milan huolehtimaan Castielista ja jäi itse juttelemaan Samin kanssa, joka osottautui oikeinkin mukavaksi pojak...mieheksi. Ei mies kuitenkaan saanut Oskari Käkiharjun vaimon sydäntä läpättämään "sillä tavoin", mutta olisipahan hänellä jotain kerrottavaa Milalle sen juttutuokion jälkeen.
"Varattu mies", oli lopulta ainoa asia mitä Reija ystävälleen kertoi.
"No niinpä tietenkin", Santanen tuhahti.
"Miten teillä muuten meni?" Mila tajusi kysyä eikä Reija voinut olla läpsäyttämättä naista kevyesti päälaelle (oikeasti hänen teki mieli takoa nyrkillä Milan päätä).
"Tietäisit jos olisit keskittynyt!"

sijoitus 110cm: 02/06