Tallipäiväkirja

Tallipäiväkirja 2020 ->

Yleistä tarinointia tallin arjesta.
Myös yksityisten omistajat sekä hoitajat saavat kirjoittaa tarinoitaan tänne, mikäli teksti ei liity mihinkään tiettyyn hevoseen, mutta tapahtuu tallilla.

04.06.2020

Oskari oli tovin etsiskellyt vaimoaan, joka lopulta löytyi talon nurkilta riippumatossa löhöilemästä tabletin kanssa.
"Mitä touhuat?" mies kysäisi uteliaana. Reija kallisti päätään niin, että saattoi nähdä miehensä kasvot aurinkolasiensa takaa ja hymähti sitten huvittuneena.
"Lähetin Auburnin kisojen osallistumiset sekä varasin meille koiranpennun", nainen tokaisi lopulta.
"Teit mitä?"
"Lähetin osallistumiset sinne Auburnin kisoihin..."
"Ja mitä sen jälkeen?" Oskari tivasi.
"Niiiiin se. Varasin meille amerikanstaffordshirenterrierin pennun", Reija kohautti harteitaan suupieli nykien.

Oskari hieroskeli otsaansa ja yritti käsittää, mitä Reija oli tuollakin tarkoittanut.
Olihan nainen koirasta haaveillut jo pitkään, mutta Oskari oli ollut siinä käsityksessä ettei tämä aivan tosissaan ollut. Mutta ilmeisesti oli? Reija ei ollut sellainen ihminen, joka osti eläimiä hetken mielijohteesta.
"Vai niin", mies huokaisi syvään. "Luulin, että olisit kysynyt minun mielipidettä asiaan..."
"Niin kuin sinä kyselet minun mielipidettä hevosostoksiisi?" Reija napautti takaisin. "Sitä paitsi se oli vain sellainen vähän niin kuin alustava varaus."
"Niin kuin Facebookin kirppiksillä vai?" Oskari naurahti.
"Niin. Ei se ole vielä edes syntynyt. Mutta mahdollisesti juurikin tuosta pentueesta tulee meille oma pieni uros", nainen hymyili leveästi.
"Uros?"
"Kuka tänne enempää narttuja haluaa? Minussakin tarpeeksi kestämistä", Reija vitsaili. Oskari ei sanonut mitään, piilotti hymynsä katselemalla pilvettömälle taivaalle ja tuumasi sitten, että ei kai se koira kovin hirveä ajatus ollut.
"Ei tietenkään ole. Olen tehnyt perusteelliset taustatutkimukset."
"Tietenkin olet... Mitäs sanot, lähdetäänkö uittamaan joitakin hevosia?"
"Lähdetään! Ehdottomasti."

20.06.2020

"Samperin verenimijät", Reija ähkäisi ja läiskäisi käsivarrelleen uskaltautuneen hyttysen liiskaksi ihoaan vasten.
"Olenko se vain minä vai tuntuuko ne olevan jotenkin äkäisempiä tänä kesänä?" Saara huokaisi taistellessaan ympärillään lenteleviä hyttysiä vasten.
"Voi olla... Mut ei pidä valittaa. Se on kesä nyt", Reija hymähti, kohensi asentoaan aurinkotuolissa ja hymyili tyytyväisenä.

Hetkeksi naisten välille laskeutui hiljaisuus, sillä molemmat unohtuivat nauttimaan auringonlämmöstä sekä miettivät omiaan.
"Nuo ei kyllä enää kovin kauaa kestä", Saara rikkoi hiljaisuuden. Reija avasi silmänsä ja vilkaisi ensin työntekijäänsä ennen kuin siirsi katseensa kahteen tammaan, jotka laidunsivat vähän matkan päässä.

"Ei. Parempi ottaa yöksi sisälle", nainen nyökytteli. Pinky ja Pikkumutta olivat molemmat viimeisillään tiineenä eikä Reijakaan uskonut menevän kovin montaa päivää siihen, että ne "poksahtaisivat".
Luonnollisesti hän odotti eniten Mutkun varsomista, olihan musta suomenpienhevonen hänen tammansa ja tulevan varsan isä oli vielä Pöntinen.
"Saa Salsakin leikkikavereita", Saara mietiskeli viitaten vajaan kuukauden ikäiseen ruunikkoon, joka parhaillaan säntäili pitkin pikkulaidunta.
"Vieroitukseen saakka. Pinkyn ja Mutkun varsat menevät myyntiin", Reija hymyili. Hän kyllä oli harkinnut, että pitäisi Mutkun ensimmäisen varsan itsellään, mutta toisaalta varsan myymisestä kilahtaisi rahaa tilille toisin kuin sen pitämisestä. Salsa puolestaan jäisi Oskarille todennäköisesti loppuelämänsä ajaksi.

"Mutta meidän koiranpentu syntyi keskiviikkona", Reija virnisti leveästi Saaralle, joka nosteli vain kulmakarvojaan vastaukseksi. Saara ei pahemmin koirista pitänyt, mutta eiköhän hän tottuisi työpäiviensä aikana jaloissa pyörivään koiraan. Ja olihan nyt koiranpennut, kuten kaikki muutkin eläinlapset, syötävän suloisia kaikkien mielestä.

"Koiranpentuja ja varsoja.. Siitäpä on juhannus tehty", Saara hymyili itsekseen.
"Ei hullumpaa", Reija nyökkäsi. "Vielä kun Oskari tuo Ruunaalta ruusukkeita kotiin niin vielä parempi."

18.07.2020

Oskari huokaisi turhautuneena ja starttasi hevoskuljetusauton tuima ilme kasvoillaan.
Oli ollut Storywoodsin koulucupin toinen osakilpailu ja se ei todellakaan ollut miehellä hyvin mennyt.
"Taidan jatkossa keskittyä vain esteisiin ja kenttään", Oskari nurisi vänkärinpaikalla istuvalle Reijalle.
"Yhdet huonosti menneet kisat ja olet jo luovuttamassa?" Reija naurahti väkinäisesti. Ei kisat hänelläkään kovin kummoisesti menneet, mutta ainakin Jalon kanssa he nappasivat finaalipaikan ja "perusluokissa" Kosti yllätti voittamalla.

Oskari kaarsi auton risteyksestä vasemmalle otsaansa kurtistellen.
"Niin, mutta kun tänään meni kaikkien kanssa päin persettä", mies jatkoi narinaansa. Spike oli hylätty, Nova sekä Logan olivat olleet viimeisiä omissa luokissaan ja vain Dulce oli ainoa, josta Oskari saattoi olla tyytyväinen.
"Sinähän oot Novan kanssa jo finaalipaikan lunastanut, joten mitä napiset?" Reija puuskahti.
Tällaista se aina oli, kun Oskarilla oli mennyt kisat surkeasti... Kuinkahan monesti mies oli jo vannonut lopettavansa kilpailemisen kokonaan, mutta silti aina noussut takaisin satulaan.


"Silti. En osta enää yhtäkään kouluhevosta", Oskari murahti. "Nää riittää... Ja jos eivät ala pärjäämään, niin pistän myyntiin."
"Sä et osta enää yhtäkään hevosta muutenkaan", Reija napautti. Mies ratin takana yskähti epämääräisesti eikä edes vilkaissut vaimoaan. Hän oli ehkä jättänyt mainitsematta, että oli ostanut uuden kenttäorin itselleen ja hakisi sen kotiin elokuussa. Sopivasti samana päivänä, kun Reija lähtisi hakemaan ostamaansa koiranpentua...

Oskari vilkaisi sivupeilistä nähdäkseen, tuliko Saara toisella autolla heidän perässään. Kaikki Storywoodsiin lähteneet hevoset eivät samaan rekkaan mahtuneet, joten Saara oli hypännyt toisen auton kuskiksi ja kokeillut Rubenin kanssa toistamiseen koulukilpailuja Helpossa C:ssä.
Ruuna ei todellakaan ollut mikään kisaratsu, muttei Saarakaan ollut mikään kilparatsastaja. Parivaljakolla kuitenkin kemiat kohtasivat ja tallityöntekijä piti huolen, ettei suurikokoinen hevonen olisi pelkästään kasvavien orivarsojen vahtina tarhassa tai laitumella kasvattamassa heinämahaa.

"Suuttuukohan Saara jos mä etsin Rubenille vuokraajan?" Oskari mutisi.
He olivat laittaneet jo ilmoituksen "avoimista ovista" nettiin, muttei kukaan ainakaan vielä ollut osoittanut kiinnostusta hevosten vuokraamiseen saati tyhjillään oleviin karsinoihin. Kisoihin oli sentään muutama osallistuminen tullut.
"En usko... Ellei se ryhdy vuokraamaan sitä itse", Reija haukotteli ja venytteli kisapäivästä väsyneitä jäseniään.
"Niin.. Haluaiskohan se ostaa sen?" Oskari mietiskeli.
"Kysy. Tulisihan siitäkin sitten rahaa jos se sen ostais ja maksais karsinastakin", nainen totesi.
"Niin... Täytyy kysyä. En kyllä sitä myy kenellekään muulle", partasuinen mies sanoi.
"Siitä se kyllä suuttuis."
"Niinpä..."

02.08.2020

Oskari lakaisi tallikäytävää mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän vilkaisi yhden karsinan suuntaan, johon oli muuttanut vastikään toinen yksityisistähevosista ja saattoipa miehen kasvoilla pieni hymykin käväistä. Edes jotain "ylimääräistä" rahaa tulisi tilille, sillä talliin oli muuttanut kaksi yksityistä tammaa. Eihän niiden vuokratulot kattaneet kuin ihan minimaalisen siivun kaikista menoista, mutta olihan se silti aina vähän kotiinpäin.

"Oho, Oskari tekee tallihommiakin", paikalle sattunut Saara naurahti. Mies hymähti aavistuksen.
"Mukavaa vaihtelua kaikelle sille kisaamiselle ja treenaamiselle", Oskari totesi sitten ja jatkoi käytävän lakaisua.
Viime viikonloppuna oli ollut Power Jumpit ja eihän ne kovin kummoisesti menneet. Fiian kohdalle hän oli tietenkin asettanut suurimmat odotukset, mutta kuten hän kokemuksesta tiesi, ei kannattanut kovin suuria pilvilinnoja rakennella tuon tasoisissa kisoissa edes niille luottoratsuilleen.

Eilen taas oli ollut Storywoodsin koulucupit ja surkeasti oli nekin menneet.
Ja sekös Oskaria tympäisi. Ehkä hänen ihan oikeasti pitäisi unohtaa nuo kouluratojen kiertämiset? Ehkä...

Kenttäkisoihin hän kaipasi eniten, mutta aika harvakseltaan niitä näillä perukoilla järjestettiin. Auburn taisi olla ainoa, joka niitä piti.
Ehkä sellaiset pitäisi järjestää täällä kotitallilla? Rakentaisi vain maastoesteradan laidunkauden jälkeen yhdelle laitumelle?
Läheisen ratsatuskoulun henkilökunta ja oppilaat olivat ainakin tulevissa este- ja koulukisoissa auttamassa sekä tuomaroimassa, joten ehkä heiltä voisi pyytää apua myös kenttäviikonlopulle?

"Enää kaksi viikkoa!" Reijan iloinen ääni kantautui miehen korviin.
"Mihin?" mies puuskahti.
"Höh, siihen että haen meidän koiranpennun kotiin", nainen hymähti, kapsahti hetkeksi roikkumaan aviomiehensä kaulaan ja muiskautti pusun Oskarin huulille.
"Ai niin", mies hymyili leveästi ja saattoi Saaran silmien ulottumissa puristaa vaimoaan pakaroista. Pore tosiaan tulisi kotiin parin viikon kuluttua... Ja niin tulisi myös Carl.
Carl, josta Oskari ei ollut vieläkään uskaltanut mainita Reijalle mitään. Ehkä nainen leppyisi nopeammin, mikäli mies kertoisi suunnitelmistaan astuttaa kyseisellä Carlilla Dinan sekä Valessan, jotta ensi kesänä syntyisi pari varsaa myyntiin?
Tuskin leppyisi, mutta ainahan sitä kannattaisi yrittää...

Oli Reijallakin jotain "salattavaa" mieheltään. Hän oli ryhtynyt Power Jumpin jälkeen selailemaan myytävien estehevosten ilmoituksia, sillä kipinä isommille esteradoille oli syttynyt Riikan kanssa hyppiessä ja nainen halusi ihan oman estepuokin. Suomenhevosista kun ei ollut yli 130 senttimetrin luokkiin, niin harmillista kuin se olikin.

12.08.2020

"Tässä hän on!" Reija sanoi iloisesti ja nosti autostaan ulos pienen staffipennun.
Kahdeksanviikkoisen uroksen häntä heilui vimmatusti, kun Saara heti ensimmäiseksi syöksyi sitä rapsuttelemaan.
"Söpö. Mikä sen nimi on?" Mila kysäisi tekemättä sen kummemmin tuttavuutta koiran kanssa, koska ei pahemmin koirista välittänyt muttei voinut olla myöntämättäkään etteikö pennut suloisia olleet.
"Boreas domus mare amicus buss", Reija lausui hitaasti. "Ihan vain Pore."

Oskari tuhahti ja ojensi kätensä koiralle haisteltavaksi. Kai hänenkin pitäisi tottua kyseiseen otukseen nyt kun kerran talossa koira asui.
Reija laski pennun maahan ja lähti sitten kulkemaan kohti tallia koiran seuratessa perässä.
"Käydäänhän nyt tututstumassa sun kavereihin. Niitä onkin monta!" nainen lässytti Poreelle muiden kävellessä parivaljakon vanavedessä.
Mila ja Saara tuijottivat Oskaria odottavasti ja naisten katse sai miehen henkisesti kiemurtelemaan. Niin, sillä välin kun Reija oli ollut hakemassa koiraa, Oskari oli tuonut talliin Carlin.
Ja tietenkin Reija suuntasi heti ensimmäiseksi oripuolelle, jossa uusi tulokas olisi.

"Katsotaanpa onko täällä ketään kotona vai onko kaikki tarhoissa vielä", Reijan iloinen ääni kantautui pitkälle siistillä tallikäytävällä ja tietenkin naisen kulku pysähtyi suoraan Carlin karsinalle.
Jumalauta Oskari...

"Kukas se tämä sitte on?" Reija kysyi hampaita kiristellen ja todentotta toivoi, että muut paljastaisivat kyseessä olleen uusi yksityinen vaikka kai hän olisi tiennyt uudesta tulokkaasta jo etukäteen.
"Carl", Oskari mutisi ja käveli varovaisesti mustan orin karsinan luo. Pore hyppi karsinan ovea vasten ja hevonen sen sisällä yritti kurkistella oven yli, mutta kalterit estivät sen.
"Carl?"
"Niin. Kenttähevonen. Hyvästä suvusta", Oskari luetteli Reijan nostaessa Poreen syliinsä, jotta se näkisi valtavan kokoisen kaverinsa kunnolla. Koiranpentu haukahti hämmentyneenä, mikä sai orin aavistuksen säpsähtämään, mutta tunki sitten turpansa kaltereita vasten.
"Haluanko tietää, kuka sen omistaa?" Reija kirahti.
Oskarin ilme paljasti kaiken ja vaikka Reijan kieltämättä teki mieli kuristaa mies siihen paikkaan, hän taikoi kasvoilleen lempeän hymyn.
"Ihanaa", nainen sanoi herttaisesti.

Kaikki olivat odottaneet totaalista räjähtämistä, mutta Reija oli pelottavan rauhallinen. Rapsutti vain koiransa korvantaustaa ja lähti sitten jatkamaan matkaansa tallikäytävää pitkin.

"Tule Pore, mennään sitten katsomaan varustehuonetta. Siellä on sellainen kiva heteka, jolla tuo mies saa nukkua seuraavan viikon", Reija lässytti koiranpennulle. "Kuukauden. Vuoden. Ehkä kaksi. Katsotaan."