Beson päiväkirja

06.01.2020

Vaikka olikin jo loppiainen, mikä tarkoitti sitä, että joulu oli ohi, sai Reija tänään joululahjansa kotiin.
Hän oli ostanut puoliverisen, vaikka oli vannonut aina suomenhevosten nimeen. Mutta kun hän oli sitten Oskarin pyynnöstä osallistunut Riikalla kesällä Power Jumpiin, oli nainen tajunnut kaipaavansa vähän korkeammille esteille hyppelemään.

Ei hän ollut Oskarille mitään puoliverisen ostoaikeistaan hiiskunut ennen kuin oli sitten ystävän tuttavan kautta kuullut Casus Belli Est-nimisestä orista, nähnyt läjäpäin videoita sekä kuvia kyseisestä espanjalaisesta hevosesta ja päättänyt, että siinä olisi se hänen tulevaisuuden estetykki.

Olipa hän jopa matkustanut Espanjaan saakka koeratsastamaan voikon orin ja päätös oli vain vahvistunut sen ratsastuksen myötä.
Beso oli saatava Suomeen ja Käkiharjuille. Hinnalla millä hyvänsä.

Eikä se halpa homma ollutkaan, mutta siinä tallipihalla uutta hevostaan talutellessa Reija todellakin toivoi, että ori osottautuisi jokaisen pennin arvoiseksi.
"Saat meistä kovan kilpailjan kaikkiin arvokisoihin", Reija ilmoitti Oskarille.
"Katsotaan", mies murahti ja saattoipa hän olla hieman kateellinenkin vaimolleen, sillä Beso vaikutti sellaiselta hevoselta, että hänkin olisi voinut sen itselleen ostaa.
"Sehän riippuu ihan siitä, miten se hyppää", Oskari totesi hevosen tanssahdellessa riimunnarun toisessa päässä. "Ja käyttäytyy."
"Se hyppää loistavasti ja käyttäytyy, äh, miten käyttäytyy", Reija ilmoitti päättäväisesti. Eihän Beso ehkä kaikkein helpoin hevonen ollut, mutta hällä väliä.

"Ehkä me otetaan tavoitteeksi kevään Auburnin kisat", nainen mietiskeli. "Näin ens alkuun. Tässä on kuitenkin aikaa tutustua ja treenata ennen niitä..."