Florianin päiväkirja

27.03.2021

"Joukkuekilpailut", Reija oli ilmoittanut lätkäistyään jonkun kisakutsun mun naaman eteen kesken ansaitun tupakka- ja kahvitauon.
"Mhhm", olin vain mutissut vilkaisematta koko kutsua sen kummemmin.
"Kolme ratsastajaa, joten tarvitaan Oskarin kaa sut mukaan", nainen oli jatkanut pälättämistään yrittäen olla nyrpistelemättä nenäänsä sormieni välissä roikkuvalle syöpäkääryleelle.
"Oho, ei siis tarvitsisi olla töissä siellä?" olin lopulta huokaissut. Ei mua mikään kisaaminen enää kiinnostanut, mutta olihan sitä välillä ihan kiva kokeilla miten ne hommat sujui.
"Ei! Mietittiin jos esteillä menisit Florianilla ja koulussa sitten Spikellä", Reija oli ilmoittanut saaden vastaukseksi kulmien kohottelua.
"Niin, että te jo päätitte että mä osallistun?" olin naurahtanut väkinäisesti. Rio ja Spike oli mukavia oreja kyllä ja mielelläni mä niitä satunnaisesti liikutin, mutta että ihan kilpailemaan...
"Kyllä. Itseasiassa ilmoitin jo meidän joukkueet sinne", sillä hetkellä vähemmän rakas työnantajani oli hihkaissut, taputtanut mua olkapäälle ja mennyt menojaan.
"Missä ne kisat ees on?" olin huikannut sen perään.
"Runiacissa!"
Tympääntynyt huokaisu oli kaikunut varmaan naapuripitäjään. Niinpä tietenkin... Runiacissa. Ei tuottanut vaikeuksia arvata, ketä muita osallistuisi niihin kisoihin.

Enkä todellakaan osunut harhaan arvailussani.
Melkein heti ensimmäiseksi näin Auburnin kisarekan Runiacin pihamaalla. Ja heti perään entinen kihlattu käveli näköpiiriin ja vaikka mun teki mieli pyörähtää samalla sekunnilla ympäri, olin vain jumittunut tuijottamaan Jesse Aroa.
Tietenkin Jesse olisi täällä... Tietenkin se osallistuisi näihin kisoihin, jotka pidettiin sen lapsen äidin tallilla.
Tietenkin se näytti edelleen ihan saakelin hyvältä.

Ja tietenkin sen mukana oli sen avovaimo, Matilda Tammilehto, ja teki mieli melkein oksentaa kun näin miten Jesse sille puhui niin rakastuneen näköisenä. Joskus se oli katsonut mua noin...
Itsepähän olin nakannut meidän suhteen roskiin sen enempää miettimättä. Mutta kai mä silti sain tuota miestä välillä kaivata?!
"Mila", Oskari köhäisi ja sai mut havahtumaan takaisin siihen hetkeen.
"Niin?"
"Pyyhi kuolasi ja auta meitä", Reija vastasi ennen kuin Oskari ehti sanomaan mitään.
"Joojoo", mutisin vilkaisten vielä Jessen suuntaan, joka ei ollut meitä huomannut.

"Muista, ettet jää vetämään ohjista, pidä laukka yllä pohkeilla ja katso, että se tulee suorassa esteille. Muuten ei hyppää", Oskari antoi viime hetken vinkkejä sillä hetkellä, kun olin valmistautumassa omaan vuorooni Florianin kanssa.
"Joo-o. On sitä ennenkin esteitä hypätty", huokaisin ja vähän hermostuneena rapsutin orin harjamartoa. Meidän treenit Florianin kanssa olivat sujuneet hyvin ja toivoin, että jatkettaisiin sitä hyvää linjaa kisatilanteessakin. Eihän Florian hirveän kummoisesti Oskarin kanssa ollut pärjännyt, joten jo siitäkin syystä mä halusin pistää parastani.
... Ja sen takia, että Käkiharjujen joukkuesuoritukset olivat menneet aivan penkin alle. Castielin ja Ticon kanssa oli napsahdellut virhepisteitä ihan urakalla.

Noudatin Oskarin ohjeita, kun radalle sitten lähdettiin. Yhdelle esteelle ei tultu suoraa linjaa ja olin aivan varma, että nyt joko tippuu puomit tai sitten ori kieltäytyy kokonaan hyppäämästä, mutta vielä mitä. Ruunikko oldenburg leiskautti esteen yli mukisematta ja loppuratakin meni puhtaasti läpi.
Olin ihan varma, että uusintakierros mokattaisiin jollain tavalla, mutta päätin unohtaa sen ajatuksen ja kannustin Florianin laukkaan. Ori meni eikä meinasi, minun ei oikeastaan tarvinnut muuta kuin pysyä kyydissä ja kevyesti ohjata ori esteeltä toiselle.

Tuplanollat!
Entinen tallikaverini, Rasmus Alsila, veti samanmoiset radat ja oli meitä hieman nopeampi, mutta sehän ei haitannut yhtään. Kakkossija sieltä napsahti enkä voinut muuta kuin hymyillä leveästi kunniakierroksen jälkeen.
"Sehän meni todella hyvin!" Oskarikin äimisteli.
"Palkankorotuksen arvoinen suoritus?" naureskelin.
"Hah", Oskari puuskahti.
Palkankorotus tai ei, ruusukettakin enemmän mieltä lämmitti se, että olin päihittänyt Jessen avovaimon. Mutta sitähän mä en ääneen kenellekään sanoisi. Hykertelin vain itsekseni.

"Sun pitää kyllä toistekin sen kaa kisata. Teillä näyttää kemiat kohtaavan", Oskari pohdiskeli.
"Katsotaan..."
"Power Jumpiin?"
"Ei todellakaan!"