Spiken päiväkirja

THORNSPIKE

fwb, ori

sivut

07.03.2020 - kouluratsastuskilpailut Ruunaankoskella

Tavallisesti vakavamielinen ja kivikasvoinen Oskari antoi kasvonsa valua leveään hymyyn ratsastaessaan ulos kouluradalta.
Hän taputti toistamiseen mustan orin kaulaa eikä voinut olla ihastelematta sen suitsissa roikkuvaa sinivalkoista ruusuketta.

Ne olivat olleet hänen ja Spiken ensimmäiset kilpailut, joten hän ei todellakaan ollut edes uskaltanut toivoakaan sijoittumista mutta niin vain he olivat voittaneet koko luokan.
Ero toiseksi tulleeseen ratsukkoon ei ollut iso (68,571 % vs. 68,071 %), mutta sillä ei ollut väliä sillä hetkellä.

"Hienosti meni", Reija oli hymyillyt vilpittömän onnellisena miehensä onnistumiselle. Hän itse oli osallistunut Kostilla sekä Castielilla samaan luokkaan, muttei ollut kovin kummoisesti mennyt suomenhevosilla verrattuna Oskarin suoritukseen.

02. - 03.05.2020 Tyra Tyrkkyluntin kouluratsastusklinikka Ruunaankoskella

Perjantai
Vaikka Oskari luotti Ruunaankosken työntekijöiden hevostaitoihin, oli hänen silti ihan pakko käydä tarkistamassa että Spikellä oli kaikki hyvin ennen tallin ovien lukkiutumista.
Musta ori mutusteli heiniään eikä sillä näyttänyt olevan mitään hätää.

Oskari oli hieman kyseenalaistanut osallistumistaan kouluklinikkaan tavatessaan muut ryhmänsä ratsastajat, sillä hän tunsi itsensä aivan ikälopuksi niiden alle kolmikymppisten joukossa. Hän itse kun oli tallustellut maapallolla jo lähemmäs neljäkymmentä vuotta...
Ikäeroista huolimatta hän oli huomannut viihtyvänsä muiden joukossa illallisen jälkeen hyvän tovin ennen kuin oli karannut vilkaisemaan Spikeä.

Ori oli päivän valmennuksissa käyttäytynyt oikein mallikkaasti ja Oskari sai kiitellä onneaan, että Spike ei ollut mikään aivan mahdoton ratsu.
Olihan se vähän kyräillyt toisen ryhmässä olevan orin suuntaan, muttei mitään kukkoiluesitystä pistänyt kuitenkaan pystyyn.

Tyrkkylunt oli myös kehaissut oria oikein potentiaaliseksi ratsuksi ja sekös Oskarin mieltä oli lämmittänyt.
Vaikka kyllä hän sen jo itsekin tiesi...

Lauantai
Oskari riisui kypärän ja pyyhkäisi hionnutta otsaansa.
Oli ollut klinikan viimeinen valmennus ja hyvin se oli mennyt. Vähän oli tullut noottia vaihdoista, mutta ei Oskari siitä pahasti nokkiinsa ottanut, koska ymmärsi itsekin, että ne eivät täysin oppikirjojen mukaisesti menneet.

"Tekin olitte Ruotsiin lähdössä?" Tyra varmisti, kun oli miehen vuoro keskustella vartin verran naisen kanssa.
"Kyllä", Oskari nyökkäsi. Nainen hänen edessään selaili hetken papereitaan, hymyili ja toivotti onnea matkaan.
"Kyllä minä uskaltaisin sanoa, että sinun nimen jossain sijottuneiden joukossa näen. Ei ehkä Spiken kanssa, mutta ei sekään täysin epätodennäköistä ole."

Tyran sanat saivat Oskarinkin hymyilemään. Ei hän Ruotsiin saakka lähtisi ratsastamaan "muuten vain" kilpaluokkia läpi. Voittaminen tai vähintään sijoittuminen hänen tavoitteena oli jokaisen hevosen kohdalla, mutta mies ymmärsi kyllä, että kisaviikko tulisi olemaan raskas ja muut kilpailijat olivat myös kovatasoisia.

Kotona olikin täysi härdelli päällä, sillä Reija stressasi huomista lähtöä, pakkasi tavaroita ja kiukutteli kuin mikäkin pikkulapsi joka asiasta.

Oskariin ei vaimon hermoilu tarttunut. Hän oli jo omat sekä hevosten tavarat pakannut jo hyvissä ajoin kasaan, joten voisi ottaa aivan rennosti.

Mitäpä muutakaan hevosenomistaja lauantai-iltana tekisi kuin kävisi mielessään läpi tulevien koululuokkien ohjelmia.
Kyllä hän enemmän kuin mielellään päivittäisi Spiken kanssa kaikki muut. Saisi Tyrakin perua puheensa siitä ettei mies välttämättä kyseisen orin kanssa sijoittuisi.
Mutta se jäisi nähtäväksi...

15.06.2020

Storywoodsin Minni valmentaa

Oskari kiristi Spiken satulavyön ja nousi sitten orin selkään.
"Vaativa B?" maneesin keskellä seisova Minni varmisti ja sai Oskarin nyökkäämään vastaukseksi.
"Oletteko jo kisanneet kyseisellä tasolla?" nainen jatkoi uteluaan katse mustassa orissa sekä sen ratsastajassa.
"Muutaman kerran... Ei ole oikein tuloksilla juhliminen", Oskari vastasi.
"Okei", Minni hymyili ystävällisesti. "Mutta Storycupissa kuitenkin haluatte starta just sillä tasolla?"
"Kyllä. Eihän sitä kokemusta muuten saa ellei starttaa", Oskari murahti, mutta hymyili aavistuksen. Jos Ruunaan Silinteri & Kypärä oli jäänyt häneltä kesken huonon tuloksen myötä, ei hän tällä kertaa luovuttaisi. Hän oli valunnut cup-luokkiin Dulcen, Spiken ja Novan omille tasoilleen ja toivoi, että ainakin jonkun kanssa tulisi pärjäämään Storywoods Dressage Cupissa. Mieluusti jokaisen kanssa...

Mutta valmentautumista sekä ulkopuolista näkökulmaa tarvittaisiin, joten Käkiharjut olivat solmineet valmennusdiilin Storywoodsin porukan kanssa.
Ja siksi Minni sillä hetkellä seisoi Käkiharjujen maneesissa.
"No, mutta aloitellaanpas sitten", nainen ilmoitti.

Vaikka niin Oskari kuin Spikekin tiesi mitä tehdä, oli Minnin neuvot sekä ohjeet erittäin tervetulleita ja napakasti nainen myös korjasi heidän virheitään.
Milloin Oskarin kädet seilasivat omilla reiteillään, milloin Spike muuten vain tahmaili menemään ja niin edelleen...
Yksin treenatessa sellaiset pikkujutut helposti jäivät huomiotta...

Vaikka maneesissa ei ollut läheskään niin lämmin kuin ulkona kentällä, hiki  virtasi niin hevosella kuin ratsastajallakin tämän valmennuksen päätteeksi.
"Hyvin meni", Minni nyökytteli. "Avotaivutuksessa kannattaa tosiaan muistaa ettei se hevosen takapuoli saa lähteä seilaileen uran ulkopuolelle."
"Onko sinne teidän cupiin tullut jo paljonkin osallistujia? Onko odotettavissa kova taso?" Oskari uteli niin silkkaa mielenkiintoaan kuin hermostuneisuuttaan.
"Se jää nähtäväksi", Minni hymyili. "Näet sen sitten paikanpäällä."
Oskari naurahti tukahdetusti. Niin, sitten sen näkee.